New Japan Pro Wrestling (NJPW) on vuosikymmenten aikana kasvanut yhdeksi maailman arvostetuimmista showpainiorganisaatioista. Sen ”Strong Style” -filosofia, joka korostaa realismia ja urheilullisuutta, on luonut sille uskollisen fanikunnan ympäri maailman.
Perustaminen ja varhaiset vuodet
NJPW syntyi tammikuussa 1972, kun Antonio Inoki jätti Japan Pro Wrestling Alliancen (JWA). Taustalla oli Inokin kunnianhimo hallita omaa painiorganisaatiota ja näkemyserot puroresun (japaninkielinen nimitys ammattipainista) tulevaisuudesta. 1970-luvun alussa JWA hallitsi japanilaista ammattipainia, ja Inokilla oli jo tuolloin merkittävä asema organisaatiossa. Hänen lähtönsä tapahtui vuoden 1971 lopulla tai vuoden 1972 alussa epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.
Virallisesti NJPW perustettiin 13. tammikuuta 1972 Nakanossa, Tokiossa. Inoki toimi ensisijaisena perustajana ja ensimmäisenä puheenjohtajana. Hänen mukanaan JWA:sta siirtyi todennäköisesti muitakin tyytymättömiä painijoita, mikä mahdollisti toiminnan nopean käynnistämisen. Inokin visio oli luoda realistisempi ja kovempi painityyli, joka yhdistäisi elementtejä eri kamppailulajeista. Tämä Strong Style -filosofia pyrki nostamaan ammattipainin arvostusta Japanissa aidosti kunnioitettavana urheilulajina.
Ensimmäinen NJPW-tapahtuma, Opening Series, järjestettiin 6. maaliskuussa 1972 Ota Ward Gymnasiumissa Tokiossa. Tapahtuma keräsi 5000 katsojaa, mikä oli lupaava alku uudelle organisaatiolle. Saman paikan valitseminen myöhemmille vuosipäivätapahtumille loi varhaisen perinteen, joka vahvisti NJPW:n identiteettiä.
Varhaisvuosina Inoki oli luonnollisesti organisaation ykköstähti, jonka painityyli ja karisma vetivät yleisöä. Hänen rinnallaan Seiji Sakaguchi, judotaustainen tekninen painija, toi vakautta ja osaamista organisaatioon. Sakaguchi toimi usein Inokin tag team -kumppanina, ja heidän yhdistelmänsä oli vaikuttava – Inokin karisma ja kovaotteinen tyyli yhdistettynä Sakaguchin tekniseen osaamiseen.
Strong Kobayashi nousi merkittäväksi hahmoksi toimien Inokin pääkilpailijana. Tämä vastakkainasettelu oli keskeinen NJPW:n varhaisissa tarinoissa ja auttoi luomaan jännitteitä, jotka pitivät fanit kiinnostuneina. Kobayashin rooli ykköspahiksena oli olennainen mukaansatempaavien tarinoiden luomisessa.
Ulkomaalaiset painijat toivat kansainvälistä ulottuvuutta NJPW:hen. Tiger Jeet Singh, intialaistaustainen painija, muodostui yhdeksi Inokin merkittävimmistä vastustajista. Hänen villi persoonansa ja vaarallinen tyylinsä tekivät hänestä pelätyn pahiksen. Karl Gotch, jota kutsuttiin ”painijoiden painijaksi”, vaikutti merkittävästi NJPW:n tekniseen tyyliin ja hän myös koulutti monia japanilaisia painijoita. Lou Thesz, amerikkalainen painilegenda, toi historiallista uskottavuutta vierailuillaan. Billy Robinson, brittiläinen catch-painija, tunnettiin poikkeuksellisista teknisistä taidoistaan.
Ulkomaalaisten lahjakkuuksien strateginen käyttö lisäsi NJPW:n kiinnostavuutta ja antoi japanilaisille painijoille mahdollisuuden osoittaa taitonsa kansainvälisiä nimiä vastaan. Tämä vahvisti heidän uskottavuuttaan kotimaisen yleisön silmissä ja loi kansallissankari-narratiivia, jossa japanilaiset painijat puolustivat maataan ulkomaisia ”uhkia” vastaan.
Varhaisessa vaiheessa NJPW perusti useita mestaruustitteleitä. NWF Heavyweight Championship toimi organisaation ensimmäisenä päätittelinä. Muita varhaisia mestaruuksia olivat Asia Heavyweight Championship ja Asia Tag Team Championship.
Merkittävä käännekohta tapahtui vuonna 1973, kun NJPW solmi televisiosopimuksen NET TV:n (nykyinen TV Asahi) kanssa. Tämä sopimus oli ratkaiseva organisaation näkyvyyden ja suosion kasvattamisessa. Televisiolähetykset toivat NJPW:n laajemman yleisön tietoisuuteen ja auttoivat rakentamaan Inokin ja muiden painijoiden julkisuuskuvaa kansallisella tasolla.
Inokin ja Tiger Jeet Singhin välinen kiista oli yksi varhaisista merkittävistä tarinoista, joka jäi fanien mieleen. Näiden kahden karismaattisen hahmon yhteenotot olivat usein väkivaltaisia ja intensiivisiä, mikä vetosi yleisöön. Myös Inokin ja Strong Kobayashin jatkuva kilpailu oli keskeinen elementti varhaisissa tapahtumissa.
NJPW:n ensimmäisen vuosikymmenen aikana organisaatio vakiinnutti asemansa japanilaisen showpainin merkittävänä toimijana. Inokin visio realistisemmasta ja urheilullisemmasta showpainista alkoi toteutua. Tämä erottautuminen muista painipromootioista loi NJPW:lle oman identiteetin, joka vetosi tietyntyyppiseen yleisöön.
Kultainen aikakausi (1980-luku)
1980-luku merkitsi NJPW:lle voimakasta kasvun ja vakiintumisen aikaa, jolloin organisaatio nousi kiistatta Japanin johtavaksi showpainipromotioniksi. Tällä vuosikymmenellä NJPW kehitti identiteettiään, loi uusia tähtiä ja vakiinnutti mestaruusjärjestelmänsä tavalla, joka määritti sen toimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.
Tatsumi Fujinami oli yksi aikakauden merkittävimmistä tähdistä. Hänen tekninen osaamisensa ja karismaattinen esiintymisensä tekivät hänestä yleisön suosikin. Fujinami saavutti WWWF Junior Heavyweight Championshipin useita kertoja, mikä nosti juniorisarjan arvostusta Japanissa. Hänen ottelunsa edustivat puhdasta teknistä painia parhaimmillaan, ja häntä alettiin kutsua Dragon-lempinimellä, joka kuvasti hänen notkeaa ja teknistä tyyliään. Fujinami kehitti useita innovatiivisia liikkeitä, kuten Dragon Sleeper ja Dragon Suplex, jotka ovat sittemmin tulleet osaksi monen painijan liikearsenaaleja ympäri maailman.
Riki Choshu toi NJPW:hen uudenlaista energiaa ja intensiteettiä. Hänen ”Power Hall” -aikakautensa toi esiin voimakkaan ja suoraviivaisen painityylin, joka vetosi faneihin. Choshun kehittämä Sasori-gatame (Scorpion Deathlock) -luovutusliike tuli hänen tavaramerkikseen ja on edelleen yksi showpainin tunnetuimmista liikkeistä. Vuonna 1983 Choshu järkytti painimaailmaa perustamalla oman ryhmittymänsä, Ishingun, johon kuuluivat mm. Masa Saito, Animal Hamaguchi ja Killer Khan. Tämä ”painijoiden kapina” loi NJPW:n sisälle jännittävän tarinan, joka kiehtoi faneja.
Choshun lähtö NJPW:stä kilpailevaan All Japan Pro Wrestlingiin (AJPW) vuonna 1984 oli merkittävä takaisku, mutta hänen paluunsa vuonna 1987 omien seuraajien kanssa loi uutta dynamiikkaa organisaatioon. Tämä sisäinen konflikti, jossa Choshun ryhmä taisteli Inokin johtamaa valtavirtaa vastaan, tarjosi rikasta materiaalia tarinankerronnalle ja johti moniin klassisiin otteluihin.
Alkuperäinen Tiger Mask (Satoru Sayama) mullisti juniorisarjan painin täysin. Mangahahmoon perustuva maskipainija yhdisti perinteiseen japanilaiseen painiin meksikolaisen lucha libren akrobaattisia elementtejä tavalla, jota ei ollut aiemmin nähty. Sayaman innovatiivinen tyyli ja uskomaton atletiikka toivat juniorisarjaan aivan uudenlaista jännitystä. Hänen klassiset ottelusarjansa Dynamite Kidin kanssa vuosina 1982-1983 ovat edelleen showpainin historian arvostetuimpia ja vaikuttivat suuresti siihen, miten juniorisarjan painia alettiin nähdä maailmanlaajuisesti.
Vaikka Sayama jätti NJPW:n jo vuonna 1983, Tiger Mask -hahmo jatkoi elämäänsä, kun Mitsuharu Misawa otti maskin vuonna 1984 tullen Tiger Mask II:ksi. Tiger Maskin perintö vaikutti merkittävästi tulevien sukupolvien painijoihin, erityisesti korkealentoiseen tyyliin erikoistuneisiin juniorisarjan tähtiin.
Vuosikymmenen merkittävin institutionaalinen kehitys oli International Wrestling Grand Prix (IWGP) -hallintoelimen perustaminen. IWGP luotiin valvomaan NJPW:n mestaruuksia ja turnauksia, mikä toi organisaatioon lisää uskottavuutta ja rakennetta. Ensimmäinen IWGP Heavyweight Championship -turnaus järjestettiin vuonna 1983, ja yllättävästi amerikkalainen supertähti Hulk Hogan voitti sen. Hoganin voitto oli strateginen päätös, joka toi kansainvälistä huomiota NJPW:lle, vaikka se olikin kiistanalainen monien japanilaisten fanien keskuudessa.
Alkuperäinen IWGP-mestaruus ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, ja vuonna 1987 perustettiin nykyinen versio IWGP Heavyweight Championshipistä. Antonio Inoki kruunattiin ensimmäiseksi mestariksi, mikä korosti hänen asemaansa organisaation johtavana hahmona. Tästä tittelistä tuli nopeasti NJPW:n kiistaton ykköstitteli, ja sen arvostus on säilynyt näihin päiviin asti.
1980-luvulla NJPW järjesti useita merkittäviä turnauksia. World League -turnauksen varhaiset versiot toimivat pohjana myöhemmälle G1 Climax -turnaukselle. IWGP League puolestaan vakiintui vuosikymmenen lopulla tärkeäksi vuosittaiseksi tapahtumaksi. Nämä turnaukset tarjosivat alustan uusien tähtien nousulle ja mahdollistivat pitkäjänteisen tarinankerronnan round-robin-formaatillaan.
Vuosikymmenen loppupuolella NJPW alkoi kehittää yhteistyötä World Wrestling Federationin (WWF, nykyinen WWE) kanssa. Tämä yhteistyö mahdollisti tähtien vaihdon organisaatioiden välillä ja loi pohjaa 1990-luvun laajemmalle kansainväliselle yhteistyölle.
Akira Maeda ja Nobuhiko Takada nousivat myös merkittäviksi tähdiksi tällä aikakaudella. He edustivat ”shoot style” -painia, joka korosti realistisempia tekniikoita ja kamppailulajitaustaa. Maedan ja Takadan tyyli vetosi erityisesti kamppailulajien harrastajiin ja loi NJPW:n sisälle oman alagenrensä. Maedan myöhempi lähtö ja UWF-organisaation perustaminen vuonna 1984 johti ”shoot wrestling” -tyylin eriytymiseen omaksi suuntauksekseen, joka myöhemmin vaikutti merkittävästi japanilaisen MMA:n syntyyn.
1980-luvun NJPW:tä määritti myös vahva kansainvälinen vaikutus. Ulkomaiset tähdet kuten André the Giant, Stan Hansen, Vader ja Bruiser Brody toivat organisaatioon omaa väriään ja tarjosivat japanilaisille painijoille uudenlaisia haasteita. Erityisesti Hansen ja Brody tunnettiin äärimmäisen kovasta tyylistään, joka sopi hyvin yhteen NJPW:n Strong Stylen kanssa.
Vuosikymmenen aikana NJPW vakiinnutti asemansa Japanin suurimpana painiorganisaationa. Sen tapahtumat täyttivät suuria areenoita, ja televisiolähetykset keräsivät merkittäviä katsojalukuja. 1980-luvun lopulla NJPW oli valmis laajentumaan entisestään ja viemään Strong Stylea maailmanlaajuiseen tietoisuuteen.
Suosion huippu (1990-luku)
1990-luku tunnetaan ”Suuren Kolmikon” aikakautena, kun Keiji Mutoh (The Great Muta), Masahiro Chono ja Shinya Hashimoto nousivat NJPW:n johtotähdiksi. Tämä aikakausi oli NJPW:n suosion ja otteluiden laadun huippua. Kaikki kolme olivat valmistuneet NJPW:n dojosta samaan aikaan 1984, ja heidän nousunsa huipulle symboloi sukupolvenvaihdosta organisaatiossa.
Keiji Mutoh tuli tunnetuksi monipuolisuudestaan ja mystisestä The Great Muta -hahmostaan, jonka sylki vihreää sumua ja kasvomaalaukset tekivät hänestä ainutlaatuisen. Mutohin moonsault-liike (voltti takaperin) oli yksi aikakauden ikonisimmista lopetusliikkeistä. Masahiro Chono puolestaan tunnettiin tyylikkäänä ja karismaattisena johtajana, joka myöhemmin otti haltuunsa nWo Japan -ryhmittymän. Hänen STF-luovutusliikkeensä tuli hänen tavaramerkikseen. Shinya Hashimoto, kolmikon ”vahvin tyyli”, edusti perinteistä japanilaista kovuutta. Hänen potkut ja DDT-variaatiot pelottivat vastustajia, ja hänen vahva fyysinen läsnäolonsa teki hänestä yleisön suosikin.
Vuonna 1991 järjestettiin ensimmäinen G1 Climax -turnaus, josta on kehittynyt yksi showpainin arvostetuimmista turnauksista. Masahiro Chono voitti kaksi ensimmäistä G1-turnausta (1991-1992), mikä vakiinnutti hänen asemansa huipulla. Turnauksen round-robin-formaatti mahdollisti monipuolisen tarinankerronnan ja lukuisia huippuotteluita tiiviissä aikataulussa. G1 Climax on sittemmin noussut NJPW:n vuoden tärkeimmäksi turnaukseksi, joka usein määrittelee seuraavan IWGP-mestaruushaastajan.
NJPW kehitti merkittävää yhteistyötä World Championship Wrestlingin (WCW) kanssa 1990-luvun alusta puoliväliin. Tämä yhteistyö mahdollisti tähtien kuten Ric Flairin, Sting ja Lex Lugerin vierailut Japanissa, samalla kun NJPW:n painijat kuten Mutoh ja Chono esiintyivät WCW:n ohjelmissa. Yhteistuotantona järjestetty Super Warriors -tapahtuma Tokion Domessa 4. tammikuuta 1992 aloitti perinteen, josta kehittyi vuosittainen tammikuun 4. päivän suurtapahtuma – NJPW:n vastine WWE:n WrestleManialle.
Historialliset Collision in Korea -tapahtumat vuonna 1995 Pohjois-Korean Pjongjangissa ovat edelleen showpainin historian suurimpia yleisötapahtumia. Kaksi tapahtumaa keräsivät yhteensä yli 160 000 katsojaa, ja ne järjestettiin poliittisesti erittäin herkässä ympäristössä. Tapahtumien pääottelussa Inoki kohtasi Ric Flairin, mikä symboloi idän ja lännen kohtaamista ainutlaatuisessa ympäristössä.
Ryhmittymien merkitys kasvoi 1990-luvulla. Masahiro Chonon johtama nWo Japan, joka syntyi WCW:n nWo:n japanilaisena haarana, toi uusia ulottuvuuksia NJPW:n tarinankerrontaan. Team Wolf (Heisei Ishingun) Hashimoton johdolla ja Mutoh’s Army olivat muita merkittäviä ryhmittymiä, jotka loivat jännitteitä ja liittoutumia painijoiden välille. Nämä ryhmittymät toivat NJPW:hen amerikkalaisen showpainin elementtejä, kuitenkin säilyttäen japanilaisen painiotteluiden korkean laadun.
Juniorisarjan paini koki uuden kukoistuksen, kun vuonna 1996 perustettu J-Crown yhdisti kahdeksan eri promootion juniorisarjan titteliä yhdeksi arvostetuksi mestaruudeksi. Tämä historiallinen yhdistyminen korosti NJPW:n halukkuutta tehdä yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa ja nosti juniorisarjan painin arvostusta. The Great Sasuke, Último Dragón ja Jushin ”Thunder” Liger olivat aikakauden merkittävimpiä juniorisarjan tähtiä, joiden innovatiivinen tyyli vaikutti suuresti showpainin kehitykseen maailmanlaajuisesti.
1990-luvun loppupuolella NJPW oli kiistatta Japanin suurin showpainiorganisaatio, jonka tapahtumat myivät säännöllisesti loppuun suuria areenoita ja jonka televisiolähetykset keräsivät merkittäviä katsojalukuja. ”Suuren Kolmikon” aikakausi merkitsi NJPW:n kultakautta sekä taloudellisesti että taiteellisesti, luoden perustan, jolle organisaation tuleva menestys rakentui.
Haasteiden vuosikymmen (2000-2009)
2000-luku merkitsi NJPW:lle merkittävien haasteiden ja muutosten aikaa. Vuosikymmenen alussa organisaatio kohtasi sekä sisäisiä että ulkoisia paineita, jotka pakottivat sen uudistumaan ja etsimään uutta suuntaa.
Antonio Inokin kiinnostus vapaaottelua (MMA) kohtaan kasvoi 2000-luvun alussa, mikä heijastui voimakkaasti NJPW:n toimintaan. Inoki pyrki tuomaan ”shoot wrestling” -elementtejä showpainiin ja edistämään painijoiden osallistumista aitoihin vapaaotteluihin. Tämä strategia sai nimityksen ”Inokism” ja johti useisiin kiistanalaisiin päätöksiin. NJPW solmi yhteistyösopimuksia vapaaottelujärjestöjen kuten K-1:n kanssa, ja monet NJPW:n painijat, kuten Yuji Nagata, Shinsuke Nakamura ja Kazuyuki Fujita, osallistuivat aitoihin otteluihin.
Vaikka ajatus painijoiden uskottavuuden lisäämisestä oli ymmärrettävä, tämä lähestymistapa sai runsaasti kritiikkiä perinteistä puroresua suosivilta faneilta. Monet painijat kärsivät nöyryyttävistä tappioista vapaaotteluissa, mikä vahingoitti heidän imagoaan showpainijoina. Esimerkiksi Yuji Nagatan kaksi brutaalia tappiota Mirko Cro Copille vuonna 2001 nähtiin vahingollisina sekä Nagatalle että NJPW:n maineelle. Inokin pakkomielle vapaaottelun integroimisesta NJPW:hen johti myös epätasapainoiseen bookkaukseen, jossa MMA-taustaiset painijat saivat usein etusijan perinteisiin showpainijoihin nähden.
Vuosikymmenen alkupuolella NJPW näki kuitenkin myös uuden sukupolven tähtien nousun. Yuji Nagata vakiinnutti asemansa organisaation luotettavana johtajana vaikeina aikoina. Hänen tekninen osaamisensa ja sitkeytensä tekivät hänestä kunnioitetun hahmon sekä fanien että kollegoiden keskuudessa. Shinsuke Nakamura, joka debytoi vuonna 2002, nousi nopeasti huomion keskipisteeksi ainutlaatuisen karismaattisen tyylinsä ansiosta. Häntä alettiin kutsua ”King of Strong Style” -nimellä, mikä heijasti hänen asemaansa NJPW:n perinteen jatkajana.
Ehkä merkittävin uusi tähti oli Hiroshi Tanahashi, joka debytoi vuonna 1999 mutta nousi todelliseen tähtiasemaan 2000-luvun puolivälissä. Tanahashista tuli lopulta NJPW:n ”pelastaja”, jonka karisma, atleettinen tyyli ja kyky vedota laajaan yleisöön auttoivat organisaatiota selviytymään vaikeista ajoista. Hänen ensimmäinen IWGP Heavyweight Championship -voittonsa vuonna 2006 merkitsi uuden aikakauden alkua.
Käänteentekevä hetki NJPW:n historiassa koitti vuonna 2005, kun Antonio Inoki myi osuutensa videopeliyritys Yuke’sille. Tämä merkitsi Inokin 33 vuotta kestäneen aikakauden päättymistä ja aloitti epävakauden jakson, jossa organisaation johdossa nähtiin useita muutoksia. Inokin vävyn Simon Kelly Inokin ja Naoki Sugabayashin lyhyet puheenjohtajuudet kuvastavat tätä siirtymävaihetta, jossa NJPW etsi uutta identiteettiään ja suuntaansa.
Yuke’sin omistuskausi (2005-2012) oli NJPW:lle taloudellisesti haastavaa aikaa. Yleisömäärät laskivat, ja organisaation oli vaikea kilpailla suosiosta nousevien MMA-promootioiden kuten PRIDE:n ja K-1:n kanssa. Samaan aikaan myös kilpailevat showpainiorganisaatiot kuten Pro Wrestling NOAH veivät markkinaosuutta. NJPW:n oli pakko uudistaa strategiaansa ja keskittyä jälleen siihen, mikä oli tehnyt siitä menestyksekkään: korkealaatuiseen showpainiin.
Merkittävä askel eteenpäin oli ensimmäisen Wrestle Kingdom -tapahtuman järjestäminen 4. tammikuuta 2007. Tämä vakiinnutti uuden nimen NJPW:n vuosittaiselle Tokyo Dome -showlle ja symboloi uudistunutta keskittymistä showpainin ydinarvoihin. Tapahtumasta tuli nopeasti NJPW:n lippulaivatapahtuma, joka keräsi vuosittain suurimmat yleisöt ja esitteli organisaation parhaita otteluita. Ensimmäisen Wrestle Kingdomin pääottelussa Hiroshi Tanahashi puolusti IWGP Heavyweight Championshipiä Togi Makabea vastaan, mikä korosti Tanahashia organisaation uutena keulakuvana.
Vuosikymmenen loppupuolella NJPW alkoi hitaasti elpyä. Hiroshi Tanahashi ja Shinsuke Nakamura muodostivat organisaation kaksi tukipilaria, joiden ympärille rakennettiin tulevaisuuden suunnitelmia. Heidän välisensä kilpailu tarjosi faneille mukaansatempaavia tarinoita ja korkealaatuisia otteluita. Samaan aikaan uusia tähtiä kuten Tetsuya Naito ja Hirooki Goto alkoi nousta esiin.
Vuonna 2009 NJPW esitteli IWGP Tag Team Championship -vyöt uudelleen, mikä korosti tag team -joukkuepainin merkitystä organisaatiossa. Samana vuonna järjestettiin myös ensimmäinen G1 Tag League -turnaus sitten vuoden 2001, mikä vahvisti tag team -divisioonan elvyttämistä.
Vuosikymmenen lopulla NJPW oli selviytynyt pahimmista haasteistaan ja alkanut löytää uudelleen identiteettinsä. Vaikka se ei vielä ollut saavuttanut 1990-luvun kultakauden suosiotaan, organisaatiossa oli selkeästi nähtävissä positiivinen kehityssuunta. Tanahashi, Nakamura ja muut uuden sukupolven tähdet olivat valmiita johtamaan NJPW:tä kohti uutta kukoistusta, joka toteutuisi seuraavalla vuosikymmenellä.
Vuonna 2011 NJPW esitteli IWGP Intercontinental Championshipin ensimmäisellä Yhdysvaltain kiertueellaan, mikä osoitti organisaation kasvavaa kiinnostusta kansainvälistä laajentumista kohtaan. Tästä tittelistä tuli nopeasti arvostettu toinen päätitteli, joka tarjosi lisää mahdollisuuksia tarinankerronnalle ja huippuotteluille.
2000-luku oli NJPW:lle sekä haasteiden että uudistumisen aikaa. Vaikka vuosikymmen alkoi kriisillä ja identiteetin etsinnällä, se päättyi varovaisen optimismin vallitessa. Organisaatio oli löytänyt uuden suunnan, joka kunnioitti sen Strong Style -perintöä mutta oli samalla valmis kehittymään modernin showpainin vaatimusten mukaisesti.
Maailmanlaajuinen kasvu (2010-nykyhetki)
2010-luku merkitsi NJPW:lle voimakasta elpymistä ja ennennäkemätöntä kansainvälistä laajentumista. Vuosikymmenen alussa organisaatio oli vielä toipumassa edellisen vuosikymmenen haasteista, mutta pian se nousisi uuteen kukoistukseen.
Käänteentekevä hetki koitti tammikuussa 2012, kun korttipeliyritys Bushiroad osti NJPW:n. Bushiroadin perustaja ja toimitusjohtaja Takaaki Kidani toi mukanaan merkittäviä taloudellisia resursseja ja kunnianhimoisen vision organisaation tulevaisuudesta. Uusi omistaja ymmärsi NJPW:n perinteisen vahvuuden – korkealaatuisen kehätyöskentelyn – mutta halusi samalla modernisoida sen markkinointia ja laajentaa kansainvälistä näkyvyyttä.
Pian Bushiroadin hankinnan jälkeen NJPW koki merkittävän käänteen, kun nuori painija Kazuchika Okada palasi ulkomaankiertueeltaan. Okada oli viettänyt aikaa yhdysvaltalaisessa TNA Wrestling -organisaatiossa, missä häntä ei ollut käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Palattuaan NJPW:hen tammikuussa 2012 hän sai uuden ”Rainmaker”-persoonan, johon kuului tyylikkäät puvut, itsevarma olemus ja uusi tehokas lopetusliike. Okadan yllättävä voitto Hiroshi Tanahashista Wrestle Kingdom VI:n jälkeisessä The New Beginning -tapahtumassa helmikuussa 2012 merkitsi uuden tähden syntymistä.
Okadan ja Tanahashin välinen kilpailu kehittyi yhdeksi showpainin historian merkittävimmistä. Heidän ottelusarjansa vuosina 2012-2018 sisälsi useita klassikko-otteluita, jotka saivat kriitikolta poikkeuksellisen korkeita arvosteluja. Näiden kahden painijan vastakkainasettelu – Tanahashi perinteisempänä sankarihahmona ja Okada uuden sukupolven itsevarmana haastajana – tarjosi täydellisen alustan NJPW:n uudelle nousulle.
Vuonna 2013 NJPW alkoi aktiivisesti rakentaa kansainvälistä näkyvyyttään solmimalla yhteistyösopimuksen yhdysvaltalaisen Ring of Honor (ROH) -organisaation kanssa. Tämä mahdollisti säännöllisen lahjakkuuksien vaihdon, mikä toi NJPW:n tähtiä kuten Okadaa, Shinsuke Nakamuraa ja Jushin ”Thunder” Ligeriä Yhdysvaltoihin, samalla kun ROH:n painijat kuten AJ Styles, Young Bucks ja Jay Lethal vierailivat Japanissa.
Merkittävä askel kansainvälisessä laajentumisessa oli NJPW World -suoratoistopalvelun lanseeraus joulukuussa 2014. Tämä mahdollisti NJPW:n sisällön helpon saatavuuden maailmanlaajuisesti, mikä oli ratkaiseva tekijä kansainvälisen fanikunnan kasvattamisessa. Palvelu tarjosi sekä live-lähetyksiä että laajan arkiston historiallisia otteluita, mikä auttoi uusia faneja tutustumaan organisaation rikkaaseen perintöön.
Vuosina 2014-2018 NJPW koki merkittävän kansainvälisen suosion nousun, kun länsimaiset painijat kuten AJ Styles, Kenny Omega ja Bullet Club -ryhmittymä nousivat keskeiseen asemaan. Bullet Club, joka perustettiin alun perin vuonna 2013 Prince Devitin (nykyisin WWE:ssä nimellä Finn Bálor) johdolla, kehittyi yhdeksi showpainin suosituimmista ryhmittymistä. Sen amerikkalainen tyyli ja kapinallinen asenne vetosivat erityisesti länsimaisiin faneihin, ja ryhmän oheistuotteet myivät ennätysmäisiä määriä.
Kenny Omega, kanadalainen painija, nousi Bullet Clubin johtoon vuonna 2016 ja kehittyi yhdeksi NJPW:n suurimmista tähdistä. Hänen ottelusarjansa Okadan kanssa vuosina 2017-2018 sai ennennäkemätöntä huomiota kansainväliseltä painiyhteisöltä. Heidän neljäs ottelunsa Dominion-tapahtumassa kesäkuussa 2018, jossa Omega viimein voitti IWGP Heavyweight Championshipin, sai Wrestling Observer Newsletterilta ennätyksellisen 7 tähden arvostelun.
NJPW järjesti ensimmäisen itsenäisen tapahtumansa Yhdysvalloissa heinäkuussa 2017. G1 Special in USA -tapahtuma Long Beachissa, Kaliforniassa, oli loppuunmyyty ja osoitti organisaation kasvavan vetovoiman Pohjois-Amerikassa. Tätä seurasi useita muita menestyksekkäitä tapahtumia Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja muualla maailmassa.
Vuonna 2019 NJPW kohtasi merkittävän haasteen, kun useat avainpainijat, mukaan lukien Kenny Omega ja The Young Bucks, lähtivät auttamaan vastaperustetun All Elite Wrestling (AEW) -organisaation perustamisessa. Tämä pakotti NJPW:n jälleen kerran sopeutumaan ja kehittämään uusia tähtiä. Organisaatio vastasi haasteeseen nostamalla esiin lahjakkuuksia kuten Jay White, SANADA, Zack Sabre Jr. ja Will Ospreay, samalla kun se jatkoi rakentamista vakiintuneiden tähtien kuten Okadan, Tanahashin ja Naito Tetsuyan ympärille.
COVID-19-pandemia vuonna 2020 aiheutti merkittäviä haasteita NJPW:lle, kuten kaikille liveviihdettä tarjoaville organisaatioille. Japanin tiukat rajoitukset pakottivat NJPW:n perumaan useita tapahtumia ja järjestämään muut ilman yleisöä tai rajoitetulla yleisökapasiteetilla. Kansainvälisten painijoiden matkustusrajoitukset vaikeuttivat myös organisaation toimintaa. NJPW sopeutui tilanteeseen keskittymällä kotimaisiin lahjakkuuksiin ja kehittämällä uusia tarinoita vallitsevissa olosuhteissa.
Vuonna 2021 NJPW teki merkittävän muutoksen yhdistämällä IWGP Heavyweight ja IWGP Intercontinental Championship -tittelit uudeksi IWGP World Heavyweight Championshipiksi. Tämä päätös herätti ristiriitaisia tunteita fanien keskuudessa, sillä molemmat tittelit olivat erittäin arvostettuja ja niillä oli rikas historia. Kota Ibushi kruunattiin ensimmäiseksi yhdistetyksi mestariksi.
Viime vuosina NJPW on kehittänyt yhteistyötä useiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa, mukaan lukien AEW, Impact Wrestling, CMLL ja Revolution Pro Wrestling. Tämä ”Forbidden Door” -yhteistyö on mahdollistanut jännittäviä otteluita eri organisaatioiden painijoiden välillä. Samanniminen yhteistuotantotapahtuma AEW:n kanssa kesäkuussa 2022 oli suuri menestys ja osoitti NJPW:n jatkuvan merkityksen globaalissa showpainimaailmassa.
NJPW on myös laajentanut toimintaansa naisten painin puolelle. Vuonna 2022 organisaatio esitteli IWGP Women’s Championshipin, ja vuonna 2023 Strong Women’s Championshipin. Nämä tittelit ovat osa NJPW:n strategiaa monipuolistaa tarjontaansa ja vedota laajempaan yleisöön.
Nykyään NJPW on vakiinnuttanut asemansa Japanin suurimpana showpainiorganisaationa ja maailmanlaajuisesti toiseksi vaikutusvaltaisimpana WWE:n jälkeen. Sen kansainvälinen näkyvyys on suurempi kuin koskaan, ja sen tuotetta arvostetaan laajasti sen korkean laadun ja urheilullisen lähestymistavan ansiosta. NJPW jatkaa Strong Style -perinteensä kunnioittamista samalla kun se kehittyy vastaamaan modernin showpainin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.