Tuleeko se kenellekään yllätyksenä, että suurimmilla painipromootioilla on suurin vaikutus siihen, miten tavalliset ihmiset suhtautuvat lajiin? Tämä on sinänsä valitettavaa, sillä vaikka promootioilla olisi käytössään suurimmat budjetit ja laajin levitys, sen ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että nämä promootiot sanelevat mikä menee wrestlingistä tänä päivänä. Mielestäni nykyisin wrestlingin ydin onkin jäänyt pinnallisuuden varjoon, ja tämä kehitys on huolestuttavaa.
Tämä tekeekin todella haastavaksi puolustaa wrestlingin ylivoimaisuutta parhaana viihdemuotona asiaa ymmärtämättömälle. Monesti ainoa kokemus, jonka joku on saanut wrestlingistä, on ollut modernin WWE:n näkeminen Netflixistä tai pahimmassa tapauksessa AEW:n huonoimpien hetkien katsominen ohimennen YouTube-koosteista. Tämä ei mielestäni tarjoa oikeaa kokonaiskuvaa siitä, mitä wrestling todella on tai voisi olla.
Netflixin wrestling-ohjelmissa supertähdet näyttävät usein olevan enemmän kiinnostuneita siitä, miltä he näyttävät kehään saapuessaan, kuin siitä, että he olisivat aidosti painijoita, jotka jahtaavat mestaruusvyötä. Yleisilmeeltään liian täydellinen, kiillotettu ja harjoiteltu esitys myös vaikuttaa negatiivisesti immersion syntymiseen. Joten kun kaikki musiikit, grafiikat, pelit ja rensselit on riisuttu pois, valitettavasti usein jäljelle jää vain kädenlämpöinen
elämys.
Toisaalta meillä on vaihtoehto, jonka piti muuttaa painin maailmaa. Erittäinen sekava seurakunta toimivaa mättöä ja sitten semmoista kohellusta, joka saa avaramielisimmänkin wrestling-puritaanin luopumaan viimeisistäkin toivon rippeistä, että valtavirtaan saataisiin vihdoin kunnon painipromootio mitä voisi kavereillekin suositella ilman suurempia selittelyjä.
Tässäkö tämä sitten oli? Onko niin, että olemme alistuneet siihen, että wrestlingin täytyy olla yhä enemmän näyttävää ja vähemmän uskottavaa? Olemmeko mahdollisesti oppineet hyväksymään kaiken, koska olemme mukautuneet liian kauan siihen, mitä meille tarjotaan? Olemme kenties unohtaneet, mitä loistava wrestling on? Onko siitä muka jo niin kauan?
Olen vakuuttunut siitä, että wrestlingin nykyinen esitystapa ja tyylisuunta valtavirrassa vaikuttavat suoraan lajin yleiseen hyväksyntään ja arvostukseen. Jotta wrestlingin arvokkuus säilyisi tuleville sukupolville, mielestäni olisi aika tehdä täysi u-käännös, ja palata lajin
juurille.
“You drive down the side of the road. You see two guys on the side of the road in a heck of a fight. You want to pull over and see what’s going to happen, right? And there’s a big guy and a little guy. And that big guy is wailing on that little guy. And you’re like, boy, he’s getting the shit kicked out of him. But that big guy looks too big for me, so I’m not going to mess with this. But then, because you’re a human and it’s human nature, the little guy comes up off the shoulder of the road and starts firing back. And the big guy is getting the shit kicked out of him. Then you’re going, yeah, hit him again. Because you get with it; you don’t know who these people are, but you see it, you get with it.
Now imagine if you know that little guy, who he is, and that you like him, and that he’s yourhero. And that big guy, what a prick he is. He’s an asshole. He says horrible things to everybody. I hope he gets the shit kicked out of him. Now instead of just driving down the road and stopping, you might want to pay $5 or $10 or whatever it is to see that fight, to see whether the little guy can kick the shit out of the big guy and get even for you. That’s wrestling. Yes! God, that’s good.”
* Jim Cornetten analyysia wrestlingin ytimestä sarjassa Tales from the territories.
Äskeisen lausunnon antaneesta kaverista voi jokainen olla mitä mieltä tahansa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tuossa on wrestlingin ydin. Tarvitaanko siihen massiivinen tv-tuotanto, vilkkuvia valoja, savukoneita yms. kun kaksi painijaa päättää ruveta vääntämään? Pitääkö näiden painijoiden ennen ottelua nousta kuolleista, polttaa vastustajan talo ja tuoda samalla maailmaan rauha?
Mielestäni on asiaan on vain yksi ratkaisu; perinteistä wrestlingiä tuottavien pienempien promootioiden ja itsenäisten painijoiden tukeminen. Menemällä heidän live-tapahtumiin. Katsomalla heidän matseja. Ostamalla heidän mertsiä. Kertomalla kavereille heistä. Näin mahdollisesti wrestlingin nykyistä tilaa voitaisiin ohjata takaisin perinteikkäämpään suuntaan.
Meidän kaikkien fanien ei pidä olla kriitikkoja, mutta viihtymisen ohella pitää olla kriittinen sitä kohtaan mitä katsoo. Jos asiaan ei tule muutosta, wrestling sellaisena kuin muistat sen jää juuri siksi, muistoksi. Enemmän lediä, enemmän voltteja, enemmän huonekaluja Ikean katalogista, enemmän ylimääräistä huuhaata, joka ajaa lajin yhä kauemmas ja kauemmas siitä mitä wrestling joskus oli, kunnes lajin alkuperäinen idea häviää kokonaan.
“I really roll my eyes at how pathetic wrestling is today from top to bottom. All the top wrestlers and all the middle and bottom wrestlers in WWE and AEW, all slapping their leg on every punch and every slap. It’s like it’s to the point now where I can’t watch wrestling today. Sadly it’s getting too phony and I really question the direction that the people that are in charge that are taking wrestling. AEW kind of gone on a bad direction I think with all the violence and gore. Mox sticking a fork in someone’s head for five minutes with a close-up on TV – this isn’t wrestling either.”
* Bret ‘The Hitman’ Hartin kommentti modernista wrestlingistä HNLiven haastattelussa.
Loppuun haluan todeta, että valtavirran tuntema moderni amerikkalainen ammattipaini on showpainia, yritettiin sitä myydä meille millä nimellä tahansa. Kertokaa kun valehtelen.
Ammattipainiviihtyjä
Ammattipainiviihtyjä on pitkän linjan painifani Kaakkois-Suomesta ja freelance-kolumnisti, jonka sanan painava kynä pyrkii tarjoamaan syvällisiä pohdintoja ja herätteleviä kysymyksiä, jotka kannustavat lukijaa miettimään, mitä wrestling todella on ja mitä se voi olla.