
Hulk Hogan oli yhdysvaltalainen showpainija, joka muistetaan Hulkamanian keulakuvana ja nWo:n perustajana. Hän voitti kuusi maailmanmestaruutta WWE:ssä ja kuusi WCW:ssä. The Hulkster ja The Immortal olivat osuvia lempinimiä tähdelle, joka veti katsomoita ensimmäisistä WrestleManioista aina Hollywood Hoganin pahisaikoihin. Hogan kuoli 24. heinäkuuta 2025.
| Tunnetaan myös | The Super Destroyer (1977) Terry Boulder (1979) Sterling Golden (1979) Hollywood Hogan Hollywood Hulk Hogan |
|---|---|
| Oikea nimi | Terry Gene Bollea |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1953, Augusta, Georgia, Yhdysvallat |
| Kansallisuus | Yhdysvallat |
| Pituus | 201 cm |
| Paino | 137 kg |
| Ura | 1977– |
| Tunnusliike | Atomic Leg Drop |
| Merkittävimmät promootiot | WWE, WCW, TNA, NJPW |
Ura
Terry Gene Bollea syntyi Augustassa Georgian osavaltiossa 11. elokuuta 1953. Hän aloitti kehäuransa vuonna 1977 ja esiintyi aluksi maskipäisenä painijana nimellä The Super Destroyer. Ennen Hulk Hogan -nimeä tutuksi tulivat myös kehänimet Terry Boulder ja Sterling Golden. Memphisissä hänet kuulutettiin kehään nimellä Terry ”The Hulk” Boulder.
Nimi Hulk Hogan otettiin käyttöön vuonna 1979. Uran alkuvuosiin mahtui kovia vääntöjä André the Giantin kanssa. André selätti Hoganin Showdown at Shea -tapahtumassa vuonna 1980, mutta Hogan onnistui tekemään ottelussa Andrélle näyttävän bodyslamin. Miesten yhteiset kehäkahinat alkoivat siten vuosia ennen kuuluisaa WrestleMania III -iltaa.
Japanissa Hogan saavutti kovan luokan turnausvoiton vuonna 1983. Hän voitti historian ensimmäisen IWGP-turnauksen ja nappasi haltuunsa alkuperäisen IWGP-raskassarjan mestaruuden. NJPW-kehistä saatu kokemus näkyi hänen otteissaan, vaikka suuri yleisö muistaa miehen nimenomaan amerikkalaisen showpainin valoista.
Vuonna 1984 Hogan kaatoi The Iron Sheikin ja voitti WWF-mestaruuden. Tästä käynnistyi jättimäinen Hulkamania-ilmiö, ja Hogan nousi ensimmäisen WrestleManian vetonaulaksi. Mestaruusvoitto Madison Square Gardenissa vakiinnutti hänen asemansa lajin huipulla. Samoihin aikoihin nähty rooli Thunderlipsinä elokuvassa Rocky III kasvatti hänen tunnettuuttaan kehän ulkopuolella.
Painityyli ja nimikkoliikkeet
Hoganin ottelut nojasivat massiiviseen kokoon, yleisön huudattamiseen ja väkevään karismaan. Hänen tunnetuin lopetusliikkeensä oli Atomic Leg Drop, jota kutsuttiin myös nimellä Running Leg Drop. Juuri tällä leg drop -lopetusliikkeellä hän ratkaisi The Iron Sheikin ja vei vyön vuonna 1984. Liike muodostui Hoganin matseissa hetkeksi, jota yleisö odotti seisaaltaan.
Japanin kiertueilla Hogan ratkaisi otteluita myös Axe Bomber -liikkeellä. Kyseessä oli koukkukädellä isketty lariat, joka toi miehen arsenaaliin lisätehoa perinteisen jalkapudotuksen ohelle. Hoganin ilmoitetut kehämitat olivat 201 senttimetriä ja 137 kiloa. Nämä olivat promootion ilmoittamia lukemia, jotka loivat katsojille kuvaa kehää hallitsevasta jättiläisestä.
Merkittävimmät hetket
WrestleMania III -tapahtuman ottelu André the Giantia vastaan nousi showpainin tunnetuimmaksi virstanpylvääksi. Tapahtuma järjestettiin Pontiac Silverdomessa, missä Hogan nosti Andrén ilmaan ja iski kanveesiin. Ottelun asema nostettiin esiin myös myöhemmin: vuonna 2026 kohtaamiselle myönnettiin WWE Hall of Famen Immortal Moment -tunnustus.
Hogan voitti 30 miehen Royal Rumble -ottelun peräkkäisinä vuosina 1990 ja 1991. WWF/WWE-mestaruuden hän otti nimiinsä kaikkiaan kuusi kertaa. Lisäksi hän voitti WCW:n maailmanmestaruuden kuudesti. Nämä saavutukset nostivat Hoganin kahden suuren promootion kärkipaikalle vuosikausien ajaksi.
Heinäkuun 7. päivänä 1996 Hogan kääntyi Randy Savagea vastaan ja perusti nWo-ryhmittymän Scott Hallin ja Kevin Nashin rinnalla. Hollywood Hoganin ilkeä pahisrooli uudisti hänen uransa WCW:ssä. Koko kansan sankari veti ylleen mustavalkoiset värit ja käänsi selkänsä vanhoille tukijoilleen. Hän palasi hyvikseksi heinäkuussa 1999.
TNA ja paluu WWE:hen
Hogan nähtiin mukana TNA:n kuvioissa vuosina 2009–2013. Hän toimi organisaation General Managerina ja perusti Immortal-tallin loppuvuodesta 2010. Ryhmittymän tavoitteena oli nostaa Jeff Hardy TNA:n maailmanmestariksi, ja Hogan ohjasi toimintaa taustalta juuri johtohahmon asemassa.
Vuonna 2014 Hogan teki paluun WWE-kehiin ja toimi WrestleMania 30 -juhlatapahtuman seremoniamestarina. Rooli oli melkoinen vastakohta varhaisten vuosien hikisille pääotteluille. Samana vuonna hänen merkkipäiväänsä vietettiin näyttävillä juhlilla suorassa Raw-lähetyksessä vanhojen kehätovereiden ympäröimänä.
Perintö
Hogan valittiin WWE Hall of Fameen yksilönä vuonna 2005 ja toistamiseen nWo-ryhmän mukana vuonna 2020. Nämä kaksi kunnianosoitusta heijastavat hänen uransa tunnetuimpia aikoja: 1980-luvun värikästä sankaria sekä 1990-luvun kapinallista ryhmäjohtajaa. Molemmat hahmot jättivät pysyvän jäljen amerikkalaisen showpainin aikakirjoihin.
Myös sisääntulomusiikit määrittivät hänen esiintymistään. Rick Derringerin kappale Real American soi Hoganin voittaessa otteluitaan, kun taas nWo-vuosina kaiuttimista kajahti The Jimi Hendrix Experiencen säveltämä Voodoo Child (Slight Return). Tunnusmusiikit, repäistyt keltaiset paidat ja ilmaan lentävät bandana-huivit loivat tyylin, jonka painifanit tunnistavat yhä kaikkialla.
Merkittävimmät mestaruudet
Sisääntulomusiikki
Real American – Rick Derringer (1986–2025 (aikajänne lähteessä))
